Kausi 2026
Kun kahdella aiemmalla Viron-retkellä ei onnistuttu pääsemään Pärnuun, nyt valittiin se kesän pääkohteeksi. Säistä oppineena odoteltiin myös maissa heinäkuun ensimmäisen viikon yli ennen kuin lähdettiin matkaan. Viron mantereelta bongattiin kaksi uutta satamaa, Rohuküla ja Varbla, joista jälkimmäinen sympaattisempi. Ja päästiin kuin päästiinkin Pärnuun, jopa kesäisen lämpimällä kelillä, sieltä palatessa tutustuttiin myös Kihnuun.
Ajatus oli siirtyä suhteellisen nopeasti Suomen puolelle ja siellä kiertää vielä Saaristomeren tai Tammisaaren saariston luonnonsatamia. Tämä ei toteutunut, jatkuvat pienet matalapaineet sekä tarjosivat kovaa tuulta ja sadetta että tekivät sääennusteista täysin hyödyttömiä reittisuunnittelun kannalta. Päädyttiin siis ensin suoraa reittiä Tammisaareen ja sieltä suoraa reittiä kotiin Helsinkiin.
Kausi 2025
Helsinki - Elisaari - Kasnäs - Tackork - Hanmsundet - Öregrund - Ängskär - Granskär - Gävle - Öregrund - Grisslehamn - Arholma - Rödhamn - Sottunga - Björkö - Krokön - Älgö - Lähteelä - Helsinki.
Tavoitteena oli käydä Söderhamnissa, mistä perämiehen sukua on lähtöisin ja samalla tutustua lupaavalta vaikuttavaan saaristoon kaupungin ulkopuolella. Vallitsevat tuulet eivät suosineet suunnitelmaa. Ensin piti pitää myrskyä Suomen puolella, vapaita paikkoja löytyi varsinaisesta hurricane holesta Nauvon Tackorkista. Ruotsin puolella puhalsi sitkeästi pohjoisesta, ja Pohjanmeren mittaan silloin syntyy myös ihan kunnon vasta-aallokko. Niinpä annoimme periksi Gävlessä ja palasimme osin omia jälkiämme. Suomen puolella tuli tsekattua luonnonsatamista sekä Saaristomeren suosikkikohde Björkö että uusi tuttavuus Krokön Kemiön jälkeen ennen Hangon läntistä selkää.
Kausi 2024
Helsinki-Lohusalu-Kalana-Fårösund-Visby-Byxelkrok-Kalmar-Karlskrona-Rönne-Sassnitz-Stralsund-Klintehamn-Ystad-Simrishamn-Utklipparna-Borgholm-Idö-Fyrudden-Harstena-Arkösund-Broken-Nynäshamn-Bullandö-Furusund-Arholma-Rödhamn-Jungfruskär-Norrskata.
Kipparilla oli vuorotteluvapaa ja ruhtinaallisesti purjehdusaikaa, joten suunnitelmiin nousi eteläinen Itämeri. Gastilla lomaa oli niukemmin ja tavoitteena oli löytää varagasti alkupurjehdukselle, ehkä kotimatkallekin. Alustava gastivaraus ei kuitenkaan toteutunut, joten kippari lähti reippaasti purjehtimaan yksin kohti Etelä-Ruotsia. Reititys tapahtui Viron rannikon, Hiidenmaan, Gotlannin ja Öölannin kautta Karlskronaan. Pitkiä avomerilegejä oli yksi, Hiidenmaan Kalanasta Gotlannin pohjoiskärkeen.
Varsinainen lomapurjehdus tehtiin Karlskronasta Bornholmin kautta Pohjois-Saksaan, Rugenin saaren ympäri Stralsundiin, sieltä Tanskan Mönin kautta koukaten takaisin Etelä-Ruotsiin ja rannikkoa pitkin Öölannin kautta kohti Tukholmaa. Gasti poistui Nynäshamnissa paikallisjunalla lentokentälle, kippari jatkoi vielä Tukholman saaristoa pohjoiseen ja Ahvenanmaan kautta mökkisaareen.
Eteläisellä Itämerellä oli paljon nähtävää, historiaa, lomakaupunkeja, pitkiä hiekkarantoja - harmi että säät eivät erityisesti suosineet, sadetta saatiin välillä enemmän, välillä vähemmän ja ukkonenkin jyrisi. Esimerkiksi Hiddenseen saari olisi ollut mainio purjehduskohde, mutta sen satamat eivät tarjonneet riittävästi suojaa vallitsevilla tuulilla. Myös Bornholm-visiitti jäi turhan lyhyeksi, jotta pääsimme jatkamaan hyvän sään aikana. Onneksi muilla kulkuvälineillä löytyi retkikohteita Stralsundista käsin, vaikka vene pysyi paikoillaan.
Gotlannin ja Tukholman väliltä Grytin ja St. Annan saaristoista olisi löytynyt enemmänkin hyviä purjehduskohteita, nyt varsinkin luonnonsatamien testaaminen jäi seuraavalle reissulle.
Kausi 2023
Helsinki-Lähteelä-Dirhami-Haapsalu-Kuivastu-Kuivizi-Riika-Roja-Ruhnu-Köiguste-Haapsalu-Dirhami-Jussarö-Lähteelä-Helsinki.
Broder Willibaldin ensimmäisellä kaudella päämääräksi valittiin Riika, ja tavoitteena oli napsia matkalta sellaisia Viron satamia joihin ei edellisellä purjehduksella yhdeksän vuotta aiemmin osuttu. Riika-tavoite saavutettiin, vaikka välillä näytti huonolta ja uusien satamien bongauksessa jäätiin tavoitteesta. Lipsuminen alkoi heti ensimmäisen Dirhamin jälkeen, kun kova tuuli pakotti jäämään Haapsaluun useammaksi päiväksi. Seuraavaksi etapiksi tuli vanha tuttu Kuivastu ja sielläkin tarvittiin maapäivä. Pärnuun ei päästy, koska siellä purjehdittiin regattaa, ja lisäksi piti väistellä turkulaista eskaaderia, joka täytti pienempiä satamia. Paluumatkalla Rojasta oli sen verran ärhäkkä tuuli, että poikettiin tuttuun Ruhnuun ja Kihnu jäi taas näkemättä. Seuraava Köiguste oli kuitenkin mukava uusi tuttavuus, vaikka siellä palvelut olivat minimissä koska regatta oli täysin uuvuttanut henkilökunnan. Sen jälkeen piti säiden takia taas palata omia jälkiä Haapsalun ja Dirhamin kautta Suomenlahden tälle puolelle.
