Simrad AP24-ohjainpaneeli on kiukutellut viime aikoina, hukkaa yhteytensä tietokoneeseen ja sitten myös AP28-paneeli sekoaa.
Marineasta löytyi Simnet-kaapeleiden välikappale, jolla AP24:n pääsi ohittamaan. Toivottavasti ongelmat vältetään tällä.
Yanmarin laturin malli ja teho selvisi vihdoin. Se on 80A. Tekoäly suosittaa, että litiumakun lataukseen tuosta otettaisiin enintään 30A.
Paluumatka Porkkalasta Sarvastoon purjehdiittiin taas kahdestaan. Hei Porkkalsta lähdön jälkeen purjeet ylös ja kohta turvavesimerkkien suoralla vauhdittajaksi osui sisarvene. Ajettiin huomattavasti paremmalla vauhdilla alapuolelta n. 100 m päästä ohi.
Seuraavaksi uhriksi joutui Elan 40, joka jäi hämmentävän selvästi vauhdissa. Kaikissa veneissä oli vastaava purje-setup, iso ja fokka.
Kytö ohitettiin paremman tuulen toivossa (toteutui) eteläpuolelta. Vakiotuttavuus m/s Finlandia osui taas reitille, tällä kertaa väistettiin suosiolla (eikä kysytty sopiiko ajaa keulan edestä, kuten viimeksi - silloin kyllä sopi.)
Kippari toivoi, että myös Viipurinkiven ohitus ja Villinginsalmi olisi ollut mukavasti purjehdittavissa, mutta ei - tuuli kääntyi n. 40° juuri ratkaisevalla hetkellä. Siispä loppumatka koneajoa.
Gölisnäsistä lähdettiin Bärösundiin huoltohommiin: - lisää polttoainetta ja vettä sekä septitankin tyhjennys.
Koukattiin vielä Elisaaren kautta, koska kippari halusi esitellä paikan vieraille.Elisaarikoukkauksen jälkeen heti purjeet ylös (kevyehkö lännnen puoleinen tuuli) ja kohti Vormötä ja edelleen Porkkalaa.
Vormön jälkeen Porkkalanselällä latistettiin isoa ja lisättiin twistiä. Selän ylityksen jälkeen oli lyhyt pätkä täyttä luovia - siitäkin selvittiin ilman tikkejä. Perillä M&D tarjosivat pizzat Porkkala Marinassa.
Viereen kinnittyi saksalaisvene Stralsundista. Kehuimme omaa 2024-vierailuamme siellä. Toinen laiturinaapuri oli Subbota-FE83 Hollannin ja Friisien saarten pienoislippuineenn vasemmassa saalingissa.
M&D liittyivät seuraan Porkkalassa. Länteen lähdettiin mukavassa lounaistuulessa, keulassa 110 %:n fokka veti hyvin. Pääsimme yhdellä halssilla Olypiaväylän alkuun, loppumatka Gölisnäsiin koneella.
Perillä laituripaikka löyti pikkulaiturin kyljestä. Vaikka maasähköä ei saatu (avulias operaattori yritti juhannuspäivänä korjata vikaa), osoittautui paikka muuten oikein hyväksi. Eikä sähköstä tullut pulaa missään vaiheessa, aika mitättömän lyhyellä aurinkopaneelin käytöllä akussa oli vielä kahden yön jälkeen 2/3-osaa kapasiteetista käytettävissä.
Laituribändi viihdytti illalla, vahvistuksena oli ainakin sarvastolainen kitaristi.
Code Zeroa on lennätetty tähän asti ankannokan kärjestä. Kestävyys epäilyttää, siispä asensin uuden kiinnityspisteen suoraan ankannokan vinotuen yläpuolelle.
Samalla paljastui, että keula-ankkurin teline kaipaa huoltoa. Pitänee kääntää veneen keula laituria kohti niin homman saa tehtyä huomattavasti helpommin.
BW katsastettiin 9.6.
Katsastajaa odotellessani merkkasin takakajuutan petauspatjaan leikkausmerkit. Muotoilu saksilla kävi nopeasti, ompelu kasaan paljon hitaammin.
Vaihteeksi jossain muussa kuin omassa veneessä: - Helsingin navigaatioseura järjesti harjoitusajon, aiheena kompassi- ja maisemanavigointi. Kiinnosti koska GPS-häirintä.
Ilta oli hyödyllinen kertaus navigoinnin perusasioista. Kerrattiin mm. kipparisuuntima ja eksymätaulukon teko linjataulujen avulla. Mukana kahdeksan oppilasta.
